Pääsin Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan sähkötekniikkaa yo-todistuksen perusteella. Yayyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy!!!

Kysy:
1. ihmiset
2. syöminen / ruoka
3. musiikki
4. päihteet
5. rakkaus
6. Livejournal
7. joku muu vapaavalintainen aihe

Vähän tuhlausta, et ajoin yksin BMW:llä Jyväskylään, mutta koska Päivi haluaa isän kanssa lauantai-iltana tanssimaan, niin mun on haettava Riikka silloin lentokentältä, eikä se onnistu muuten kuin että minulla on auto, jolla pääsen suoraan Jyväskylästä Helsinkiin ja sieltä takaisin kotiin. No, enpä pannut vastaan. Se on NIIN unelma se "miun" Tytsy!
Tankkasin auton ekaa kertaa autokoulun jälkeen - kyllä, vaikka minä rakastan ajamista ja autoilua, en ole tankannut yksin autoa! :D Tankkaaminen sujui hyvin, ja oli heti lähtiessä tosi voittaja olo. Koko matkakin sujui eksymisittä, ja pääsin reittilaskuria nopeammassa ajassakin perille. Ou jee, ei oo ennen matka tuntunu noin lyhyeltä.
Heinolaan asti mie vähä testailin kaikkee siistii. Tiet sinne asti ovat aika mutkaisia ja mäkisiä, eli täydellisiä kaikenlaiseen kikkailuun. Tapitin kulutusmittaria ja bensamittaria aika tiheeseen, ja ajoin supertaloudellisesti - ei kamalasti pompannu sen 6 litran yli, vaikka oli hankalaa maastoa! Oon niin ylpee itestäni. Ja kyllä Tytsystä ja sen kuudesta vaihteesta. Kaikissa autoissa pitäisi olla kuusi vaihdetta! Ja oli kyllä ihan mukava huomata, että kun tankkauksen jälkeen mittari näytti, että voi ajella vielä n. 750 km, niin perillä sama luku oli n. 900 km. Olisi ollut varmaan enemmänkin, ellen olisi ajanut keskustan kautta. Mutta Heinolaan asti polttoaine/kilometrimäärä vain nousi, ollen huipussaan 1100 km, vaikka tankissa oli 80% maksimista. Ou jee, 5 sylinteriä <3
Sit samat tiet antoi ylihienon mahdollisuuden testailla myös fysiikan lakeja. Coolii huomata käytännössä kun potentiaalienergia muuttuu liike-energiaksi ja toisin päin. Ja samalla huomaa, että vastusvoimat (vierimisvastus/kitka, ilmanvastus) ovat oikeastaan aika isoja. Ja vide, sit ku tulee alamäkeen ja mutkaan! Keskipakoisvoima heittää takapenkin irtokamat seinästä toiseen! Mutkakaahailu hauskempaa ja hurjempaa huvia kuin mitä Linnanmäeltä on mahdollista löytää.

Doh, sit nelostie Heinolasta eteenpäin on aika tasaista, ni keskityinki musan kuunteluun. Sain synttärilahjaksi Coldplayn uusimman, ja laitoin sen soimaan. Voi luoja miten jousisoittimet ovat upeita! Miä rakastan Viva la vidaa, ja kuuntelin sen varmaan sata kertaa, nupit kaakossa. Itse asiassa lauloin mukana, ja kun tarpeeks laulaa, ni siinähän liikuttuu. Meinas kyl oikeasti tulla tippa linssiin... Mut sit kun meinas, ni minuu kävi naurattaan toi tilanteen koomisuus. Mä en todellakaan osaa laulaa, ja ku miä laulan antaumuksella ja about silmät kiinni auton ratissa, ni onhan se nyt hiukan hassua. (Ja myös vaarallista! Kaasujalka käy ihmeen painavaksi sitä mukaan kun biisi kasvaa!)
Jonkin ajan päästä vaihdoin radiolle, kert oma innostuneisuus ei sopinu enää Coldplayn sinfonioihin. Kävin laulelee Red Hot Chili Peppersei, Dingoo ja Eppu Normaalii samalla tavalla. Ah, kyl toi loiloittaminen on vapauttavaa.

BMW antaa paljon. Se on mulle niin hyvä. Sniif.

Vähä on ihanaa, ku tulee synttärionnittelu :) Tänään illalla vähän juhlistamaan. Mut nytpäs en hehkuta synttäreitä, vaan sitä, mitä koetan laittaa päälleni!
Mie kirjotin tän jo kuukausi sitten siihen mun RVK-NYC-matkaentryyn. Tuskin mä tulen julkaisemaan sitä enää, koska me tultiin jo kuukausi sitten, niin ei olisi enää mitään järkeä... Noh, pätkä siitä, olkaa hyvä :)

"Nyciin mentäisiin järkevästi tyhjän matkalaukun kanssa. Siel oli älyttömän paljon hienoja vaatteita, eikä mikään oikeastaan maksanut paljoa mitään. Tarjonta oli niin runsas, että musta tuli kamalan nirso. Tuossa kyllä ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta 'ihan kivat' vaatteet nakattiin heti takaisin hyllylle, eikä 'hienotkaan' enää seuranneet sovituskopista kassalle. Piti olla ultimate-super-hyper-stunning, että ostin sen. Palautinkin jopa muutaman paidan, koska "huomenna kuitenkin tulee joku ultimate-super-hyper-absolut-stunning vastaan". Ostin koko reissulta lopulta vain farkut, bilepaidan, New York -t-paidan (en sitä I<3NY vaan sellasen printtijutskan) ja pipon. Aa ja sitten korviksia ja Louis Vuittonin aurinkolasit, jotka oli tietysti heti ostettava kun China Townista sai niin halvalla ;)
Sekä aivan superhypertappavan pikkumustan!
Joo. Venäläistä designia. Vihasin koko kauppaa jo ennenkö astuttiin sinne, koska seinät kirkkui pinkkiä ja näyteikkunassa roikkui pikkuisia teiniprinsessakuteita. No, Riikka pakotti mut sovittamaan sitä mekkoo, ja sit kun myyjä ja Riikka näki sen mun päällä, ne molemmat alkoi tyyliin itkeä ja kirkua. Ok ei nyt sentään, mutta mun oli lopulta pakko sit ostaa koska:
1) Mekko oli ainoa sellainen kaupassa oleva, ja se oli alennuksessa.
2) Kaikilla naisilla pitää olla pikkumusta, ja mun tunika ei ehkä aja ihan samaa asiaa (koska se ei ole klassisen tyylikäs, vaan enemmän muodikas.)
3) Olin kuulemma ainoa, joka on ikinä mahtunut siihen mekkoon. Kyllä se ehkä vähän imartelee. Olisi ollut kamalaa, jos se ei olisi mennyt kiinni! Kriisin paikka :D
4) Myyjä oli antanut mulle tikkarin heti kun astuin kauppaan.
Joten, ne paketoi sen kirkkaan pinkkiin silkkipaperiin ja laittoi paketin vaaleanpunaiseen kangaspussiin, ja meitsi lähti kiroillen kaupasta. Ostoksesta seurasi aivan törkeä krapula!!!! Päässä jyskytti aina seuraavaan päivään asti, ja sitten jälkeen olo oli lähinnä vaan seis. Ei olisi pitänyt ostaa sitä, koska:
1) Sitä ei voinut palauttaa, koska se oli alennettu.
2) Ostin sen ekana päivänä, kun shoppailtiin, joten multa meni suurin osa budjetista heti kättelyyn.
3) En keksi yhtään juhlaa tai tilaisuustta, johon voisin sen laittaa.
4) Mun on varmaan pidettävä 3 päivän paasto, ennenkö voin pitää sitä, koska nuolee vartaloa.
Mutta! Vide ku sovitin sitä täs yks päivä Suomeen palattua, rakastuin siihen niiiiiin kympillä! Mun matkaturvotus on Suomeen tultua vähän laskenut, joten pystyn hengittämään se päällä, joten voisin olla se päällä pyörtymättä hapenpuutteeseen! Ja äääää en miä kehtaa ees kuvailla, mut luoja....<3 Se on niin syntisen ihana, että murhaaminen se päällä ei tuntuisi enää rikolliselta!"

En ole ollut minkäänlaisella paastolla, edes karkkilakossa, joten pelottaa ihan sikke paljo ettei se mene mun päälle! Mul on kuukauden ajan ollu tosi rankkoja treenejä, niin mun lihaksetki on kasvanu ihan silmissä. Lisäks söin tänää koko paketillisen verilettui (nam :P) ku oli niin kauhea nälkä tos ruokiksel, ni mun vyötärö kasvo varmaan kymmenellä sentillä. Ääh olis vaan pitäny olla kananmunan valkuainen-valkoviini -dieetillä tämä viikko! Loppupäivä meneekin ehkä noudattaen sitä - ehkä ilman kananmunan valkuaisia ;D

Pakko palata Suomen aikaan. Sunnuntaina nukuin koko päivän, ja illalla sain itseni ennen puolta yötä maate Seroquelin voimalla. Muttaaa, kuten arvata saattaa, tuli heräiltyä aamuyöstä ja vahdittua minuutteja. Sitä paitsi näin painajaista. Se uni kuulostaa ääneen sanottuna hauskalta, kun mun mummo oli supertrendikäs citymuija, ja niitten keittiössä oli kovan luokan bileet. Se hamusi nuorten tarjoamia pillereitä, koska ne "olivat piristävän värisiä". Mun oma maailma alkoi sumentua samaa tahtia, kun mummo veti lääkkeitä, ja musiikki muuttui puuroksi. Glitteriä ja värejä. Ah-dis-ta-vaa.
Joten ah tervetuloa maanantai! Mie en ois halunnu ollenkaan pukeutua, mutta oli pakko, ja vetäsinkin sit päälle vaan ikivanhan hupparin ja farkut. En laittanu takkiakaan päälle, ja jos olisi ollut mahdollista mennä ilman kenkiä julkisesti ulos, olisin mennyt. Koulussa ku tajus, et siel tosiaan on ihmisiä, ni kävi vähä hävettää oma look. Tein hyvän ensivaikutelman kaikille kö kävelin zombiena unessa mistään mitään tajuamatta. "=)"
En tiä onks ne nää liian aikasin pimenevät illat Suomessa, kaamos, kylmyys, keskinkertaisuus vai mikä, mut oon melankolinen, jopa ehkä aavistuksen verran surullisehko. Must tuntuu et oon myös tyly ja omahyvänen kaikille, vaik oikeest haluisin kissailla ja kehrätä ja nukahtaa jonkun viereen. Hellyydenkipeys tuskin lähtee olemal nirppanokka (vaikken edes ole varma olenko).

Mut ei elämä oo ollenkaan kurjaa. Tilasin tänää vissyy automaatista ja sain kaupan päälle Fanta-pullon! Ja! Mulle moikattiin koulussa jo ennen ku eka tunti oli alkanu! Woah! Eikä mun sosiaalisuus suinkaan jäänyt siihen, sillä juttelin ainakin kuuden ihmisen kanssa ainakin yhden sanan! Mä luulin et mun äänihuulet surkastuu seuraavan lukuvuoden aikana.

edit:

Kuulin tänään Kotiteollisuuden version Tavaramarkkinoiden Keväästä. Järkytys:

"No tytöt on tyttöjä, ne lupaa muttei palaa."
No tytöt on tyttöjä, ne lupaa muttei palaa.
No tytöt on tyttöjä, ne lupaa muttei palaa.
No tytöt on tyttöjä, ne lupaa muttei palaa.
No tytöt on tyttöjä, ne lupaa muttei palaa........

Onko näin, onko...?

Vain v.i.p.eille. Vipiksi pääset kommentoimalla tähän entryyn ja lisäämällä minut kaveriksesi.

Tuitui.